Radiantti

1-2015

Tähtitieteellinen yhdistys Tampereen Ursa ry:n jäsenlehti

32. vuosikerta

Julkaisija

Tampereen Ursa ry.

PL. 18, 33501 Tampere

tampereenursa.fi

Toimitus

Päätoimittaja Kari A. Kuure.

Toimituksen sähköpostiosoite: radiantti@tampereenursa.fi

Radiantti ilmestyy neljä kertaa vuodessa: helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa. Toimitukselle osoitettu aineisto tulee olla perillä ilmestymiskuukauden ensimmäisenä päivänä. Lehdessä julkaistuista kirjoituksista ja kuvista ei makseta käyttökorvauksia.

Tässä numerossa

Havaintoja piirtämällä

Tähtihavaintoja voi tehdä piirtämälläkin. Tässä on kolme © Pekka Rautajoen tekemää piirroshavaintoa. Radiantti julkaisee Tampereen Ursan jäsenten tekemiä havaintoja olivatpa ne piirroksia, valokuvia tai vaikkapa havaintokertomuksia. Voit lähettää niitä Radiantin toimitukselle osoitteella radiantti@tampereenursa.fi . Julkaistuista havainnoista emme kuitenkaan maksa palkkioita.

Kevään tähtitaivas

Maaliskuusta alkaen säät ovat usein selkeitä, joten pilvisen talven jälkeen tähtiharrastajille tarjoutuu runsaasti tilaisuuksia tähtitaivaan havaitsemiseen. Maaliskuussa ja osin vielä huhtikuussa yölämpötila laskee säännöllisesti pakkaselle, mutta harvoin mitään pitkiä kovan pakkasen kausia syntyy. Yhteinen kaikille kolmelle kevätkuukaudelle on pimeiden öiden lyheneminen ja lopulta päättyminen huhtikuun puolivälin jälkeen

Valtaoja kävi vierailulla Tampereella

Tampereen Ursa ry. yhdessä Pyynikin Kokoomus ry:n kanssa järjesti avaruustähtitieteen professori ja tähtitieteen popularisoija Esko Valtaojaa luennoimaan maailmankaikkeudesta Särkänniemen planetaarioon. Sateisen kylmänä marraskuisena sunnuntaiaamupäivänä (23.11.2014) juuri parrastaan luopunut hyväntuulinen ja odotettu vieraamme viimein saapui tuomaan hieman valoa ja iloa Tampereelle tähtitieteen ystäville.

Kirjauutuus: Avaruuden valloitus yksissä kansissa

Tiedätkö mitä ovat avaruustutkimus tai avaruustähtitiede? Jos et, niin se selviää Hannu Karttusen kirjan Avaruuden valloitus ensisivuilla. Avaruustutkimus on rakettien, satelliittien ja luotainten kehittämistä, rakentamista ja käyttämistä. Avaruustähtitiede on näillä avaruuteen sijoitetuilla laitteilla tehtäviä tähtitieteellisiä havaintoja ja niiden tutkimista.

Kirjat: Lähiasteroidit ja komeetat

Uhka avaruudesta ei ole vain scifi-kirjojen ja elokuvien suosittu aihe, vaan myös todellinen ihmiskuntaa uhkaava vaara, joka toteutuessaan voi saada aikaan ihmiskunnan globaalisen tuhon. Aiheesta on kirjoitettu tuhansia kirjoja, mutta niistä hyvin vähän on levinnyt suomalaisten lukijoiden saataville. Ursan julkaisema ”Lähiasteroidit ja komeetat” -kirja on siis onnistunut täyttämään yhden markkinarakosen.

Tornin vierestä: Puhutaanpa tällä kertaa hieman enemmänMarsista.

Olen pikkupojasta lähtien ollut kiinnostunut Mars planeetasta. 1960 luvun alkupuolella siitä ei vielä tiedetty paljoa, ilmakehässä oli happea ja lämpötila saattoi mahdollistaa jonkinlaisen elämän. Vuodenaikoja oli selvästi paremmalla ja tehokkaammalla kaukoputkellakin havaittavissa, joku näki vaihtelua vihreydessä!

Havaintoja piirtämällä

Tähtihavaintoja voi tehdä piirtämälläkin. Tässä on kolme © Pekka Rautajoen tekemää piirroshavaintoa. Radiantti julkaisee Tampereen Ursan jäsenten tekemiä havaintoja olivatpa ne piirroksia, valokuvia tai vaikkapa havaintokertomuksia. Voit lähettää niitä Radiantin toimitukselle osoitteella radiantti@tampereenursa.fi . Julkaistuista havainnoista emme kuitenkaan maksa palkkioita.

Komeetta C/2014 Q2

(5.1.2015)
Komeetta C/2014 Q2 Lovejoy löytyi Starry Night -ohjelman antamista koordinaateista; taivas oli täysikuun valaisema ja varsin vaalea. Komeetan koma näkyi kuitenkin selvästi, mutta pyrstöä ei erottunut visuaalisesti. Lumiconin komeettasuodin ei oleellisesti parantanut näkymää.

Komeetan lisäksi kuvakentässä näkyi vain yksi tähti, HIP 20992. En erottanut komeetassa värejä, mutta koman ydin oli sangen pistemäinen. Tunnin kuluttua piirroshavainnosta komeetta oli silmin nähden liikkunut luoteeseen ja se oli jo HIP 20992-tähden pohjoispuolella.

(20.1.2015)
Komeetta C/2014 Q2 Lovejoy löytyi tällä kertaa ilman tarkkoja koordinaattejakin etsinputken avulla kymmenisen astetta länteen Seulasista. Kuu ei haitannut havainnointia, ja komeetta oli myös edelliseen piirrokseeni (5.1.2015) verrattuna huomattavasti korkeammalla taivaalla. 

Komeetan koma näkyi selvästi; pyrstö ei edelleenkään erottunut visuaalisesti, ja harmaa oli ainoa havaitsemani värisävy. Koma oli epäsäännöllisen muotoinen, ja siinä oli havaittavissa viuhkamaista muotoa - Lumiconin komeettasuodin toi tämän esille vielä paremmin. 

Kuvakentän alalaidan 9,2^m tähti TYC 1786-1293-1 oli väriltään selkeästi oranssiin vivahtava. Kuvakentän kirkkain tähti on noin kahdeksannen magnitudin HIP 14080 komeetan kaakkoispuolella.

Kraatteri Naper Kuussa

(5.1.2015)
Charles Woodin Lunar 100 -listan kohteita havaitessani huomioni kiinnitti Kuun itäreunalla upeasti valon ja varjon rajalla näkyvä kraatteri Neper, jonka keskusvuoren huippu pilkisti muutoin täysin varjossa olevan kraatterin sisältä. Keskusvuoren varjo piirtyi hienosti kraatterin seinämään. Näkymä oli hyvin kolmiulotteisen oloinen, ja suorastaan kutsui piirtämään.

Kevään tähtitaivas

Maaliskuusta alkaen säät ovat usein selkeitä, joten pilvisen talven jälkeen tähtiharrastajille tarjoutuu runsaasti tilaisuuksia tähtitaivaan havaitsemiseen. Maaliskuussa ja osin vielä huhtikuussa yölämpötila laskee säännöllisesti pakkaselle, mutta harvoin mitään pitkiä kovan pakkasen kausia syntyy. Yhteinen kaikille kolmelle kevätkuukaudelle on pimeiden öiden lyheneminen ja lopulta päättyminen huhtikuun puolivälin jälkeen

Maaliskuu 2015

Uranus, Venus ja Mars ovat suorassa jonossa
maaliskuun alkupuolella. Piirros Kari A. Kuure.

Maaliskuun keskilämpötila on noin -4 °C, mutta varsinkin kuukauden loppupuolella myös yöllä voi lämpömittarin lukema kohota plusasteiden puolelle. Tällainen tilanne voi syntyä länsi-luodevirtauksen aikana, kun Skandien yli puhaltava föhn-tuuli tuuli tuo meille kuivan ja leudon ilmamassan. Näissä sääoloissa lämmin yö on usein myös selkeä.

Aurinko saavuttaa kevätpäiväntasauspisteen 21. päivä kello 0.44. Tällöin Aurinko siirtyy pohjoisella tähtitaivaalle ja me näemme sen lyhentyvänä yönä.  Maan ja Auringon välinen etäisyys on 148 991 475 km ja Aurinko näkyy meille 32’ 07” kokoisena.

Päivän pituus on 19. päivänä tasan 12 tuntia mutta seuraava yö on jo 4 minuuttia lyhyempi (11 h 56 min). Kuukauden alussa päivällä on pituutta 10 h 20 min ja kuukauden lopulla 13 h 1 min (yön pituus 10 h 1 min).

Kesäaikaan siirrytään sunnuntaina 29. päivänä.

Auringonpimennys nähdään 20. päivänä. Pimennys alkaa Tampereella kello 11.00.17, se saavuttaa maksimin kello 12.07.33 ja päättyy kello 13.15.20. Pimennyksen kuluessa Aurinko ylittää meridiaanin noin 28° korkeudella.

Maaliskuun 20. päivänä näkyvä auringonpimennys näyttää
suunnilleen tältä pimennyksen ollessa maksimissaan.
Kuva on otettu 26.3.2006 tapahtuneen pimennyksen jälkim-
mäisellä puoliskolla. Kuva Kari A. Kuure.

Kuu on ratansa lähimmässä pisteessä 19.3. kello 21, ja kaukaisemmassa pisteessä 5.3. kello 9. Kuu on tähtitaivaalla eteläisimmillään (-18,3°) 14.3. kello 3 ja pohjoisimmillaan (18,2°) 16.3. kello 16.

Kuun vaiheet: täysikuu 5.3. kello 20.05, vähenevä puolikuu 13.3. kello 19.51, uusikuu 20.3. kello 11.36 ja kasvava puolikuu 27.3. kello 9.43.

Merkurius on horisontin yläpuolella vain päivän aikana, joten sitä on vaikea havaita. Goto-ohjautilla kaukoputkilla sen kuitenkin pitäisi pystyä näkemään sillä sen kirkkaus on kasvamassa 0,1^m:sta -0,9^m:iin ja elongaatio on kuukauden alussa liki 27° ja kuukauden loppupuolella noin 10 °. Kokeile kaukoputkessa eri suurennuksia, sillä pienimmät suurennukset pitävät taustataivaan luultavasti liian vaaleana.

Venus on näkyvissä iltataivaalla. Planeetta painuu horisonttiin kuukauden alussa hieman yli 3 tuntia ja loppukuusta 3,5 tuntia auringonlaskun jälkeen. Venuksen kirkkaus on -3,9^m joten sen voisi nähdä loppukuusta paljain silmin iltapäivällä, sillä planeetan elongaatio on reilusti yli 30°. Venus näkyy kohtuullisen kokoisena, kulmahalkaisija on noin 13 kaarisekuntia. Venus on Uranuksen ja Marsin kanssa hyvin lähekkäin, alle 7,5 asteen mittaisessa jonossa kuukauden alkupuolella.

Mars on näkyvissä iltataivaalla ja laskee hieman alle 3 tuntia auringonlaskun jälkeen. Loppukuusta planeetta katoaa horisonttiin noin 2 h 10 minuuttia auringonlaskun jälkeen. Marsin kirkkaus ei ole suuren suuri, noin 1,3^m koko kuukauden. Mars näkyy hyvin pienen, vain noin 4 kaarisekunnin kokoisena, joten yksityiskohtien erottaminen planeetan pinnalta on vaikeaa.

Jupiter on edelleen hienosti näkyvissä koko yön. Se ylittää etelämeridiaanin iltayöstä, joten havaintokohteena se on erinomainen. Planeetta on helppo löytää tähtitaivaalla, sillä sen kirkkaus on suuri -2,3^m ja se sijaitsee helposti tunnistettavissa olevan Leojonan ja Kravun välissä. Pinnan yksityiskohdat ovat helposti havaittavissa pienelläkin suurennuksella, sillä planeetta näkyy meille noin 43 kaarisekunnin kokoisena.

Saturnus on näkyvissä aamuyöstä. Se nousee horisontista alkukuusta hieman ennen kello 4 ja loppukuusta heti kohta puolen yön jälkeen (kesäaikana tunnin myöhemmin). Saturnuksen kirkkaus on noin 0,5^m ja kulmahalkaisija noin 17 kaarisekuntia. Saturnus on Skorpionissa.

Uranus on näkyvissä iltataivaalla vielä parin viikon ajan kuukauden alkupuolella. Sen havaintokausi on siis päättymässä tällä erää ja itse planeettakin joutuu sellaisen taivaan alueelle, jolloin se on vain päivällä horisontin yläpuolella. Planeetan kirkkaus on 5,2^m, joten sen näkemiseen tarvitaan pimeä paikka ja pimeä taivas. Alkukuusta Venuksen ja Marsin välinen suora opastaa kiikarihavaitsijoita planeetan etsinnässä.

Neptunus sijaitsee niin lähellä Aurinkoa, että sen näkemisestä ei ole toivoakaan.

Revontulet. Auringon aktiivisuus on edelleen kohtalainen vaikka suurin aktiivisuuden huippu onkin ohitettu. Tilanteessa on kuitenkin mahdollista nähdä revontulia jos vain Auringossa tapahtuu riittävän kokoisia flare- ja CME-purkauksia. Revontulet on ennustettavissa noin pari vuorokautta ennen niiden esiintymistä, joten selkeisiin iltoihin ja öihin on syytä varautua muistikortit tyhjinä ja akut täysinä (eikä missään tapauksessa toisin päin).  Revontulien esiintymisen todennäköisyyksiä (Kp-indeksi) voi tarkistella Tampereen Ursan: Revontulet blogista http://tu-revontulet.blogspot.fi/2014/12/k-ja-kp-indeksit.html  .

Huhtikuu 2015

Huhtikuu on selkeästi ensimmäinen kevään kuukausi vaikka etenkin alkukuusta sää voi olla hyvinkin talvinen yöpakkasineen ja lumituiskuineen. Useimmat yöt ovat kuitenkin selkeitä, pakkaslukemat kohtuullisia mutta etenkin lämpimän päivän jälkeen hieman utuisia. Kevyt utu kuitenkin katoaa yön kuluessa ja aamut ovat yleensä ilmakehän läpinäkyvyyden osalta erinomaisia. Huhtikuu on aikaa, jolloin valokuvataan suurella resoluutiolla pienikokoisia tähtitaivaan kohteita.

Aurinko viipyilee horisontin yläpuolella entistä pitempään ja se tietää lyheneviä öitä.  Kuukauden alussa pimeää aikaa on vain viitisen tuntia mutta kuukauden edetessä aika lyhenee nopeasti. Huhtikuun 17. päivän jälkeen Tampereen horisontissa ei enää ole pimeää tähtitaivasta ennen syksyä, joten himmeiden syvä taivaan kohteiden havaitseminen päättyy yksi toisensa jälkeen.

Kuun perigeum (kiertoradan lähin piste)on 17.4. kello 6 ja apogeum (etäisin piste) 1.4. kello 15 ja 29.4. kello 7.  Kuu on eteläisimmillään (-18,3°) 10.4. kello 10 ja pohjoisimmillaan (+18,3°) 23.4. kello 1.

Kuun vaiheet: täysikuu 4.4. kello 15.06, vähenevä puolikuu 12.4. kello 6.47, uusikuu 18.4. kello 21.57 ja kasvava puolikuu 26.4. kello 2.55.

Kuunpimennys on 4.4. , sen täysvarjopimennys alkaa 13.15.30, täydellinen vaihe alkaa kello 14.56.56, saavuttaa maksimin kello 15.00.16 ja päättyy kello 15.04.05. Täysvarjopimennys päättyy kello 16.45.16. Puolivarjopimennys alkaa kello 12.01.06 ja päättyy kello 17.59.28. Pimennys ei näy Suomessa, sillä Kuu laskee kello 6.41 ja nousee horisontista vasta kello 20.26.

Merkurius alkaa näkyä kuukauden puolivälin jälkeen iltataivaalla. Merkuriuksen yläkonjunktio on 9.4. elongaation ollessa vain 0,9°. Planeetan elongaatio kasvaa nopeasti arvoon 19,6° ja se laskee horisonttiin kuukauden lopulla kello 0.04 (1.5.) eli se on horisontin yläpuolella noin 2,5 tuntia. Havaintoikkuna tulisikin käyttää tarkasti hyväksi, sillä se ei aivan pian toistu. Näin hyvää havaintoikkunaa ei tule muutamaan vuoteen.

Merkuriuksen kirkkaus saavuttaa suurimman arvonsa -2^m 10.4., jonka jälkeen se himmenee mutta kohtuullisen hitaasti. Kuukauden lopulla planeetan kirkkaus on -0,3^m. Merkuriuksen kulmahalkaisija on myös aika mukavat 5”–6,8”, vaikkakin vain puolet suurimmasta mahdollista arvosta.

Venus näkyy hyvin iltataivaalla ja laskee horisonttiin vasta puolen yön jälkeen, kuukauden loppupuolella vasta kello 2.30 aikoihin. Venuksen kirkkaus on lähellä -4^m, kulmahalkaisija 14–17 kaarisekuntiin ja elongaatio kasvaa kuukauden aikana 37°:sta 42°:een.

Mars on näkyvissä aika huonosti iltataivaalla ja se laskee horisonttiin parisen tuntia auringonlaskun jälkeen. Tähän aikaan vuodesta se merkitsee sitä, että planeettaa joutuisi havaitsemaan vaalealta taivaalta läheltä horisonttia. Marsin kirkkaus on kuitenkin vain 1,4^m, jolloin sen löytäminen paljain silmin on mahdotonta. Planeetan kulmahalkaisija on alle 4 kaarisekuntia.

Jupiter on edelleen horisontin yläpuolella koko yön. Sen kirkkaus on -2^m tietämillä ja kulmahalkaisija hieman vähenee 41:stä 38 kaarisekuntiin.  Jupiterin kirkkaus on riittävä vaalealta taivaalta havaitsemiseen.

Saturnus on horisontin yläpuolella aamuyön. Planeetan kirkkaus (0,4^m) ei ole suuren suuri, joten havainnot pitäisi keskittää kuukauden alkupuoliskolle. Kulmahalkaisija on noin 18 kaarisekuntia.

Uranus ja Neptunus ovat horisontin yläpuolella vain päiväaikaan.

Toukokuu 2015

Toukokuu on sademäärältään ja pilvisyydeltään tähtitaivaan havaitsijan kannalta vuoden parasta aikaa. Yöt ovat selvästi jo lämpimiä ja näkyvyys ennen siitepölykauden alkua erinomainen. Ainoastaan kohde valikoima on kaventunut merkittävästi rajoittuen vain kirkkaimpiin planeettoihin, Kuuhun ja Aurinkoon. Jos aikaisemmin et ole tehnyt havaintoja auringonpilkuista, nyt voisi olla hyvä aika aloittaa tämä harrastuksen osa-alue.

Aurinko on horisontin yläpuolella kuukauden alkupuolella noin 16 tuntia ja loppupuolella 17,5 tuntia.

Kuun perigeum on 15.5. kello 2 ja apogeum 27.5. kello 1. Radan eteläisimmässä kohdassa (-18,3°) Kuu on 7.5. kello 16 ja pohjoisimpana (18,4°) 20.5. kello 12.

Kuun vaiheet: täysikuu 4.4. kello 6.42, vähenevä puolikuu 11.5. kello 13.39, uusikuu 18.5. kello 7.13 ja kasvava puolikuu 25.5. kello 20.19.

Merkurius näkyy pitkään iltataivaalla kuukauden viimeiselle viikolle asti. Planeetta lähestyy alakonjunktiotaan (31.5.), joten sen kirkkaus vähenee: kuukauden alussa se on -0,3^m ja kuukauden lopulla 5,7^m. Kirkkauden väheneminen johtaa siihen, että planeetta katoaa näkyvistä iltataivaalta suunnilleen kuukauden puolivälissä.

Kulmahalkaisija kasvaa 7”:sta 12,3 kaarisekuntiin. Planeetta on suurimmassa itäisessä elongaatiossaan 7.5. kello 7.44 (elongaatio 21,2°) alakonjunktion aikaan se on vain 2,1°. Suurimman itäisien elongaation aikaan Merkuriuksen kirkkaus on 0,4^m.

Venus on edelleen hyvin näkyvissä illalla ja pitkälle aamuyöhän. Se laskee horisontin alapuolelle hieman ennen kello kolmea. Planeetan kirkkaus on tasaisesti noin -4m mutta kulmahalkaisija on kasvamaan päin. Kuukauden alussa kulmahalkaisija on hieman alle 17 kaarisekuntia ja kuukauden lopulla liki 22”.

Mars viivähtää vain hetken auringonlaskun jälkeen horisontin yläpuolella. Planeetan kirkkaus on hieman alle 1,5^m, joka on aivan liian vähän planeetan näkymiseen vaaleasta horisontista. Kaiken lisäksi Marsin kulmahalkaisija on pieni, vain 3,7 kaarisekuntia.

Jupiter on taivaalla koko yön. Se kuitenkin laskee puolisen tuntia ennen auringonnousua noustakseen uudelleen ennen puoltapäivää. Jupiterin kirkkaus on -1,9^m ja kulmahalkaisija 36 kaarisekuntia. Näillä lukemilla planeetta pitäisi olla suhteellisen helppo kohde vaaleassa kevätyössä havaittavaksi.

Saturnus on näkyvissä lähes koko yön. Kuukauden ensimmäisen puoliskon aikana se kuitenkin nousee vasta auringonlaskun jälkeen. Planeetta sijaitsee Vaa’an tähdistössä, joten se ei kovin korkealle nouse (alle 10°) etelässä ollessaan. Saturnuksen kirkkaus on kasvamaan päin 0,3^m–0,2^m aina kuukauden loppupuolelle asti jolloin 23.5. on planeetan oppositio. Sen jälkeen kirkkaus alkaa hiljalleen vähetä. Opposition aikaan Saturnus näkyy meille hieman alle 19 kaarisekunnin kokoisena.

Uranus ja Neptunus ovat horisontin yläpuolella vain päiväaikaan.

Valtaoja kävi vierailulla Tampereella

Esko Valtaoja ja Tampereen Ursan puheenjohtaja Kari A. Kuure
keskustelevat ennen esitelmän alkua. Kuva V-P. Käkönen.

Teksti Maria Lahtinen

Tampereen Ursa ry. yhdessä Pyynikin Kokoomus ry:n kanssa järjesti avaruustähtitieteen professori ja tähtitieteen popularisoija Esko Valtaojaa luennoimaan maailmankaikkeudesta Särkänniemen planetaarioon. Sateisen kylmänä marraskuisena sunnuntaiaamupäivänä (23.11.2014) juuri parrastaan luopunut hyväntuulinen ja odotettu vieraamme viimein saapui tuomaan hieman valoa ja iloa Tampereelle tähtitieteen ystäville.

Ennen kuin Valtaoja päästettiin vauhtiin demonstroitiin lähes täyteen myydylle salille planetaarion esitysmahdollisuuksia. Planetaarioshow oli äärimmäisen kaunista katsottavaa ja tulevaisuudessa aion ainakin itse käydä planetaariossa useammin näytöksiä ihailemassa.

Planetaarioesitys toimikin loistavasti yleisön lämmittelyyn ja kaikki olivat varmasti tuon visuaalisesti stimuloineen elämyksen jälkeen valmiita aloittamaan maailmankaikkeuden ihmettelyn yhdessä Esko Valtaojan johdolla.

Uskallan väittää, ettei Valtaojan luento ollut kenellekään pettymys. Mielestäni Valtaojaa on aina miellyttävä kuunnella ja hänellä on kyky kertoa asioista kansantajuisesti ilman että hän kuitenkaan sortuu aliarvioimaan yleisöänsä. Parempaa aihettakaan luennolle tuskin olisi voinut toivoa, sillä kattoihan luento oikeastaan kaiken maailmankaikkeuden synnystä tähän päivään ja saattoi kuulijansa mielenkiintoisten kysymysten äärelle: Mistä kaikki alkoi? Mitä oli ennen alkuräjähdystä? 

Ainan kaikkeen ei Valtaoja osannut vastata, mutta ei osaa vielä kukaan muukaan. Hyvän luennon kuuluukin jättää avonaisia kysymyksiä pohdittavaksi, tärkeintähän on saada ihmiset ajattelemaan ja ihmettelemään. Tässä Esko Valtaoja ehdottomasti onnistui! 

Luennon jälkeen Valtaoja jäi vielä ystävällisesti raapustamaan omistuskirjoituksia innokkaimpien faniensa kirjoihin ja kylläpä hän taisi muutamaan selfieenkin päästä mukaan. 

Kirjauutuus: Avaruuden valloitus yksissä kansissa

Hannu Karttunen

Avaruuden valloitus

Ursa ry 2014

332 sivua

ISBN 978-952-5985-25-2

Tiedätkö mitä ovat avaruustutkimus tai avaruustähtitiede? Jos et, niin se selviää Hannu Karttusen kirjan Avaruuden valloitus ensisivuilla. Avaruustutkimus on rakettien, satelliittien ja luotainten kehittämistä, rakentamista ja käyttämistä. Avaruustähtitiede on näillä avaruuteen sijoitetuilla laitteilla tehtäviä tähtitieteellisiä havaintoja ja niiden tutkimista.

Avaruuden valloitus on tiivis lukupaketti avaruuslentojen historiasta, nykypäivästä ja hieman tulevaisuudestakin. Etenkin nuorempien lukijoiden tiedot avaruustutkimuksen historiasta voivat olla kovasti vajavaiset, sillä viimeisten seitsemänkymmenen vuoden aikana on tapahtunut hyvin paljon, josta edes Internetitkään ei välttämättä kerro kovin paljoa. Itse eläneenä suurimman osan tästä ajanjaksosta kirjan kertomat tapahtumat on itse ”koettu” uutisista ja päivälehtien sivuilta. Siinä mielessä kirjan alkuosan lukeminen oli jonkinlainen sukellus elettyyn elämään.

Historiaosuuden jälkeen Karttunen johdattaa lukijansa avaruustutkimuksen sovelluksiin ja avaruustähtitieteeseen kuten luotaimin tehtäviin havaintoihin lukuisista aurinkokuntamme kohteista joko hieman etäämpää tai kiertoradalla asettuen. Onkin mielenkiintoista todet, että aurinkokuntamme planeetoista kaikkia on onnistuttu havaitsemaan luotaimin kuluneiden vuosikymmenten aikana, vaikka se ei ole ollut aina ja joka kerta kovinkaan helppoa. Kirjan kirjoittamisen jälkeen tutkimattomien kappaleiden määrä on jo edelleen vähentynyt ja kuluvana keväänä (2015) saamme lähikuvia ja mittaustietoja vielä kahdesta kääpiöplaneetasta, tutkimuskohteina kun ovat Ceres, sekä Plutosta ja sen kuu Charon.

Avaruuden valloitus -kirja ei kuitenkaan ole pelkästään historiankirjoitusta vaan sen kolmannessa osassa tutustutaan avaruuslentojen ratadynamiikkaan, joka ei ole maallikoille kovinkaan helposti ymmärrettävissä. Tässä luvussa löytyy kirjan ensimmäiset matemaattiset kaavat, jotka eivät kuitenkaan ole kovin pahoja. Keskikoulumatematiikalla ne avautuvat ja niiden tuottama informaatio on tutustumisen arvoista. Etenkin maallikoiden kovasti mietityttänyt pakonopeus tai Lagrangen pisteet tulevat kirjassa selostetuksi. Jälkimmäisellä asialla on myös suomalainen ulottuvuus – mikä se on, lukaiseppa kirjasta!

Oletko koskaan miettinyt sitä seikkaa, että lähes kaikki avaruusalukset ja satelliitit lähetetään kantoraketeilla, joiden liikesuunta suuntautuu kohti itää? Ilmiselvästi sille on jonkin syy ja se selviää myös kirjaa lukemalla. Kirjasta voisi poimia joukoittain tällaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia, mutta valitettavasti se ei tässä artikkelissa ole mahdollista.

Kirja on jo tähän mennessä osoittautunut huikeaksi lukupaketiksi, käsikirjaksi ja hakuteokseksi, mutta tämänkään ei vielä riitä. Kirjan neljäs osa keskittyy avaruustutkimuksen tulevaisuuteen. Jo kappaleen johdantokuva esittelee ihmisen elämistä avaruusasemilla tai avaruusarkilla matkaavaa siirtokuntaa muiden tähtien planeetoille. Kappale on kovasti lyhyt, mutta se antaa mielikuvitukselle siivet ja ehkäpä joku innostuu kirjoittamaan tästä teemasta laajemman kirjan.

Karttusen Avaruuden valloitus on selkeästi kirjoitettu, aihepiireiltään hyvin monipuolinen ja luultavasti alansa perusteos moniksi vuosiksi eteenpäin. Niinpä kirjaa voikin suositella kaikille avaruustutkimuksesta ja miksipä ei myös avaruustähtitieteestä kiinnostuneille.

Kari A. Kuure

Kirjat: Lähiasteroidit ja komeetat

Donald K. Yeomans

Lähiasteroidit ja komeetat

Suomentanut Markus Hotakainen

ISBN 978-952-5985-09-2

Nidottu  176 sivua

Ursa ry 2013

Uhka avaruudesta ei ole vain scifi-kirjojen ja elokuvien suosittu aihe, vaan myös todellinen ihmiskuntaa uhkaava vaara, joka toteutuessaan voi saada aikaan ihmiskunnan globaalisen tuhon. Aiheesta on kirjoitettu tuhansia kirjoja, mutta niistä hyvin vähän on levinnyt suomalaisten lukijoiden saataville. Ursan julkaisema ”Lähiasteroidit ja komeetat” -kirja on siis onnistunut täyttämään yhden markkinarakosen.

Kirjan kirjoittaja Donald K. Yeomans on tunnettu Nasan JPL:n tutkija, jonka päävastuualueena on ollut Nasan lähiavaruuden kappaleita etsivän ja tutkivan toimiston johtaminen. Tässä hän on tullut hyvinkin tunnetuksi myös Yhdysvaltojen ulkopuolella.

Lähiasteroidit ja komeetat -kirja ei ole kovinkaan paksu mutta se sisältää kuitenkin kaiken sen oleellisen tiedon, joka liittyy tavalla tai toisella maapallon lähiavaruuteen päätyviin kappaleisiin. Vain puolentoista sataa sivua haravaan painettua tekstiä ei todellakaan ole paljoa näinkin vakavasta aiheesta. Toisaalta se myös kuvastaa sitä, kuinka vähän loppujen lopuksi tiedämme todella ihmiskunnan kannalta merkittävästä uhkatekijästä. Supertulivuoristakin tiedämme enemmän.

Maapallon radan tuntumassa on tämän hetkisten tietojen mukaan noin 500 000 kappaletta, jotka saattavat jonakin päivänä päätyä maapalloon törmäävälle radalle. Yli kilometrin kokoisista kappaleista Nasan tutkimuksissa on löytynyt yli 90 % ja niiden kokonaismääräksi arvioidaan pyörein luvuin tuhat asteroidia. Muutaman vuoden kuluessa nämä kaikki tunnetaan.

Valitettavasti globaalia tuhoa törmäyksillään aikaansaavien kappeleiden lisäksi maapallon läheisyydessä on merkittävästi paljon suurempi joukkoa pieniä, yli 140 metrin kokoisia kappaleita, jotka voivat saada merkittävää alueellista tai jopa mantereen laajuista tuhoa aikaan. Nasan ja muiden instanssien tutkimukset näiden osalta ovat vasta alussa ja asteroidien kokonaismäärästäkin on vain karkeita arvioita.

Törmäyksen aiheuttaman tuhon laajuus ja laatu vaihtelee tietysti törmäävän kappaleen koon ja kokonaisenergian mukaan, mutta myös törmäyspaikalla on merkitystä. Pienehkö kappale maanpinnalle harvaanasutulle seudulle ei kovinkaan merkittävää tuhoa saa aikaa. Sama kappale mereen törmätessään saa jo enemmän tuhoa aikaan aiheuttamallaan tsunamilla, ja tiheään asutulla seudulla kokonainen kaupunki tai kaupunkeja miljoonine asukkaineen voi tuhoutua. 

Tuhovaikutuksen ääripäässä onkin sitten täydellinen ilmastonmuutos, jonka seurauksena maapallon biosfääri kokee jälleen merkittävän muutoksen ja samalla kuvasta poistuu yksi maapallolle muutoinkin vaarallinen eläinlaji.

”Dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon, koska niillä ei ollut avaruusohjelmaa” on kirjan ensimmäisen luvun motto, jonka Yeomans on lainannut Larry Niveniltä, ja hän puolestaan on yhdysvaltalainen tieteiskirjailija ja mm. best selleriksi muodostuneen Rengasmaailma-nimisen kirjan (alkuteos Ringworld julkaistiin vuonna 1970) kirjoittaja.

Ajatuksessa on vinha perä, vaikka se koomiselta tuntuukin. Jos ihmiskunta ei ylläpitäisi lähiavaruuden kappaleita etsiviä tutkimusohjelmia, meille voisi käydä kuten dinosauruksille – sukupuutto näyttäisi olevan ainoa lopullinen kohtalo. Mutta onneksemme emme ole dinosauruksia ja meillä on tutkimusohjelma ja jonkinlaisia valmiuksia myös estää uhkaava tuho.

Estokeinoja on monenlaisia ja ne kaikki on esitelty aikaisemmin julkaistuissa uutisissa ja tutkimuksissa. Yeomans kokoaa tiiviin yhteenvedon näistä menetelmistä.

Ensimmäisen tarkastelun kohteena on erilaisten ydinräjähteiden käyttö ja siihen liittyvät ongelmat. Jos mitään muuta ei olisi tehtävissä, niin voisiko ydinräjäytys tai sarja niitä estä isohkoa kappaletta törmäämästä maapalloon?  Vai olisiko tuho entistä laajempi pienempien kappaleiden levitessä kuin hauliryöppy sorsastuksessa?

Toinen mahdollisuus olisi hienovaraisemmat asteroidin radan muutosyritykset. Näitä menetelmiä voisivat olla gravitaatio-hinaus tai Yarkovskyn voiman hyväksikäyttö maalaamalla asteroidin puolikas valkoisella väriaineella. Nämä menetelmät voisivat onnistua jos käytettävissä on riittävästi aikaa. Mutta niitäkään ei vielä ole koskaan testattu!

Alkuteos on julkaistu vuonna 2011. Näin ollen siinä ei ole voitu käsitellä vuoden 2013 helmikuussa sattunutta Tseljabinskin asteroidin törmäämistä ilmakehään ja asteroidin täydellistä hajoamista pieniksi kappaleiksi. Suomentaja Markus Hotakainen olisi voinut kuitenkin pyytää Yeomanssia täydentämään kirjaansa tästä tapahtumasta kertovan luvun. 

Kirja ”Lähiasteroidit ja komeetat” ei tuo aihepiiriä seuranneelle mitään uutta. Toivon ja uskon kirjan antavan suomalaislukijoille merkittävästi lisää työkaluja omakohtaiseen pohdiskeluun näinkin merkittävässä aihepiirissä. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille alan harrastajille.

Tornin vierestä

Teksti Harri Valoma

Puhutaanpa tällä kertaa hieman enemmän Marsista.

Edgar Rice Burroughsin Mars

Olen pikkupojasta lähtien ollut kiinnostunut Mars planeetasta. 1960 luvun alkupuolella siitä ei vielä tiedetty paljoa, ilmakehässä oli happea ja lämpötila saattoi mahdollistaa jonkinlaisen elämän. Vuodenaikoja oli selvästi paremmalla ja tehokkaammalla kaukoputkellakin havaittavissa, joku näki vaihtelua vihreydessä!

Myöhemmin toki alkoi vähitellen tulla tarkempaa tietoa: ei siellä voi olla elämää, edes sammalia aiheuttamassa vihreyttä. Se oli melkoinen pettymys! Vielä myöhemmin oli kiinnostavaa ihmetellä Marsin ”kasvoja” ja muita ”pyramideja”. Arvailla saattoi myös, kuka tuhosi sinne laskeutuneet luotaimet heti alussa? Se hillomunkki, joka muuten on elävä, kavereineen?

Nykytekniikka on jälleen avannut eräänlaisia arvoituksia tuosta naapuristamme. Onko vettä vai ei, tai edes ollut? Pinnanmuotoja tulkitaan jokiuomiksi tai jähmettyneiksi laavavirroiksi. Viime talvena löytyi se edellä mainittu hillomunkkikin.

Naapurin pojalta kyselin jotain leppoisaa seikkailuluettavaa 1980-luvun lopulla. Kaveri löi syliini 11 kappaletta Edgar Rice Burroughsin Mars kirjoja, sankareina John Carter maapallolta sekä hänen poikansa Cartoris sekä tyttärensä Tara. Kaksi viimeksi mainittua ovat J. Carterin ja hänen marsilaisen vaimonsa Dejah Thoriksen risteymiä. Myöhemmin joukkoon liittyy vielä J. Carterin tavoin Maasta Marsiin siirtynyt Odysseus Paxton, USAn armeijan kapteeni evp. Tietenkin Marsissa asuu sotaisia ja villin tunteettomia vihreitä marsilaisia, heillä on neljä kättä. Leijonat ovat suurempia, rumempia, raaempia ja kymmenjalkaisia.

Kahdeksanraajaisella thoatilla
ratsastava kuusiraajainen
vihreä marsilainen on
kaapannut mukaansa
neliraajaisen punaisen
marsilaisneidon.

Kirjasarja on äärimmäisen koukuttava ja mukaansa tempaava, jos on yhtään scifistä kiinnostunut. Teknologia on suunnilleen tämän päivän tasalla, kuitenkin viimeinen tarinoista on julkaistu vuonna 1943, se päätyy Jupiteriin hieman kesken, kirjoittajan kuoltua. Lopputulos täytyy arvailla: sankari pelastaa lastensa äidin!

Näkymättömät ohjukset ja lentolaitteet keksittiin aikaa sitten, samoin televisio ja toimivat elinsiirrot, tarinat pesevät jopa Jules Vernen visiot. Muuten, Marsin meidän kaltaisemme asukkaat ovat jakautuneet samanlaisiin rotuihin kuin mekin, värierot vain ovat jyrkemmät.

Vielä knoppina mainittakoon, että Marsin molemmat kuut ovat asutettuja!

Kirjat joutuivat haltuuni uudelleen hieman ikävällä tavalla. Ystäväni kuoli ja hankin ne hänen perheeltään itselleni. Nyt luetaan kolmatta kierrosta. Muinoin luin ensin itse, sitten pojalleni iltaisin.

Olen kuullut huhuja julkaistusta uusintapainoksesta, joten suositan kiinnostuneille.

SETI

SETI harrastus tiimissämme on jälleen hieman löpsähtänyt! Aktiivisia jäseniä on ainoastaan 6. Kaikkiaan meitä on sentään 26! En halua ketään hätistää, mutta antakaa koneidenne etsiä niitä ööliöitä!

Kuva: NASA/JPL-Caltech

NASA rakentaa lentävää lautasta

Joskus muinoin marsilaiset tulivat maahan lentävillä lautasilla, muka. Nyt NASA on kääntänyt koko homman päälaelleen! He aikovat lentävällä lautasella Marsiin!

Saattaa siinä marsilaisilla olla ihmettelemistä, kun lentävä lautanen laskeutuu ja purkaa sisältään kypäräpäisiä astronautteja.

Metaanipölläys

Viime joulukuulla saimme, yleensä luotettavista lähteistä, tiedon, että Mars oli röyhtäissyt oikein komean metaani örpsäyksen ilmoilleen. Mitenkä nyt käy J. Carterin ja kumppanien? Pystyvätkö Marsin happitehtaat tyydyttämään ilmeisen nousseen kysynnän hengitysilmasta?

Asian ulkopuolelta

Jo useita vuosia olen käyttänyt tietokoneissani F-Securen Internet Security ohjelmaa. En halua mainostaa, mutta itse olen tyytyväinen. Toissa syksynä F-Secure aloitti Younited palvelun. Se on pilvipalvelu, johon voi tallentaa tiedostoja. Toimii myös käsilaitteissa, joita tosin itse käytän vain puheluihin.

Kunhan omituiselta näyttävän käyttöliittymän oppii, on palvelu mielestäni aivan käypäinen. Liittymä näyttää olevan tarkoitettu mobiililaitteille, mutta toimii normaalissa Windows koneessakin aivan nätisti.

Tätä tarinaakin olen kirjoitellut siellä sun täällä, kantamatta muistitikulla tiedostoa mukanani. Lataan pilvestä alas ja taas takaisin sinne. Viimeisin versio on aina käytettävissä. Suositan, vaikka onhan niitä muitakin: Ubuntu Onen koin aikoinaan hankalaksi.

Menestyksekästä alkanutta vuotta kaikille teleskoopin pituuteen ja objektiivin leveyteen katsomatta!